Taimikonhoito
Varhaisimmillaan taimikonhoito on heinän torjuntaa. 1 – 2 vuotta viljelystä rehevimmillä kasvupaikoilla taimet saattavat tukahtua heinikon alle. Heinäntorjuntaa voidaan tehdä joko tallomalla tai raivaussahalla niittämällä heinä n. 50 – 100 cm etäisyydellä taimesta.
Noin 5 vuotta viljelystä taimikossa kannattaa suorittaa varhaisperkaus. Varhaisperkauksessa raivataan taimikosta ei toivottuja, taloudellisesti vähäarvoisia puulajien taimia, yleensä tämä tarkoittaa lehtipuun taimia ja vesakkoa, joka kasvaessaan alkaa varjostaa ja piiskata viljeltyjä taimia ja näin vaarantaa uudistamiseen käytetyn investoinnin. Varsinainen taimikonharvennus tapahtuu noin 10 – 15 vuotta viljelystä. Taimikonharvennuksessa puusto raivataan tavoiteltuun kasvatustiheyteen ja suoritetaan lopullinen puulajivalinta.
Nykyaikaisessa taimikonhoidossa huomioidaan luontoarvot ja riistanhoito. Säästöpuuryhmät ja kuolleiden maapuiden ympäristöt jätetään raivaamatta. Notkelmiin ja kosteikkoihin jätetään tiheikköjä eläinten suoja- ja pesäpaikoiksi. Taimikkoihin jätetään monipuolisesti eri puulajeja turvaamaan elinympäristöjen monimuotoisuus. Monimuotoinen metsä antaa myös turvaa tuhoja vastaan.