Metsänhoito

Sijoitus tulevaisuuteen

Metsätilan pysyminen tuottavana yleensä vaatii erilaisia hoitotoimia. Monet työt onnistuvat hyvin omatoimiselta metsänomistajalta, mutta saattavat olla aikaa vieviä. Yleisimmin metsässä tehdään uudistustöitä, kuten kylvöjä ja istutuksia sekä erilaisia taimikonhoitotöitä. Toisinaan metsää voi olla kannattavaa lannoittaa tai harventaa. Hyvin tehdyillä hoitotöillä päästään jopa yli kymmenen prosentin sijoituksen kannattavuuteen myöhemmässä vaiheessa. Useimpiin hoitotöihin on saatavissa valtion kestävän metsätalouden KEMERA-tukea. Tärkeintä useimmissa töissä on oikea ajoitus. Väärin ajoitetut tai tekemättä jätetyt työt johtavat työmäärän kasvuun ja taloudellisiin menetyksiin.

SpTammi tarjoaa metsänomistajalle kaikki hoitopalvelut.

Metsän uudistaminen

Metsänomistajalla on laissa määrätty velvollisuus huolehtia metsän uudistumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa että hakkuusta 10 vuoden sisällä alueella on oltava kasvussa uusi metsä. Uudistamisen tapoja on istuttaa taimia, kylvö ja luonnollinen uudistus. Luonnollinen uudistus tarkoittaa joko että uudistusalalle jätetään siemenpuita huolehtimaan uusien taimien synnystä, tai metsä uudistuu jo siellä valmiina olevista luonnontaimista. Uudistamiseen liittyy useimmin maanmuokkaus, joka parantaa taimien kasvuolosuhteita ja helpottaa taimettumista luonnollisesti. Joskus taimikkoja on myös hyvä täydennysistuttaa.

Taimikonhoito

Varhaisimmillaan taimikonhoito on heinän torjuntaa. 1 – 2 vuotta viljelystä rehevimmillä kasvupaikoilla taimet saattavat tukahtua heinikon alle. Heinäntorjuntaa voidaan tehdä joko tallomalla tai raivaussahalla niittämällä heinä n. 50 – 100 cm etäisyydellä taimesta.

Noin 5 vuotta viljelystä taimikossa kannattaa suorittaa varhaisperkaus. Varhaisperkauksessa raivataan taimikosta ei toivottuja, taloudellisesti vähäarvoisia puulajien taimia, yleensä tämä tarkoittaa lehtipuun taimia ja vesakkoa, joka kasvaessaan alkaa varjostaa ja piiskata viljeltyjä taimia ja näin vaarantaa uudistamiseen käytetyn investoinnin. Varsinainen taimikonharvennus tapahtuu noin 10 – 15 vuotta viljelystä. Taimikonharvennuksessa puusto raivataan tavoiteltuun kasvatustiheyteen ja suoritetaan lopullinen puulajivalinta.

Nykyaikaisessa taimikonhoidossa huomioidaan luontoarvot ja riistanhoito. Säästöpuuryhmät ja kuolleiden maapuiden ympäristöt jätetään raivaamatta. Notkelmiin ja kosteikkoihin jätetään tiheikköjä eläinten suoja- ja pesäpaikoiksi. Taimikkoihin jätetään monipuolisesti eri puulajeja turvaamaan elinympäristöjen monimuotoisuus. Monimuotoinen metsä antaa myös turvaa tuhoja vastaan.

Nuoren metsän kunnostus

Joskus taimikonhoidot jäävät tekemättä ja taimikko pääsee niinsanotusti karkaamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että puusto on niin tiheää ja kookasta että sen kunnostaminen perinteisellä taikonharvennusraivauksella ei ole mielekästä eikä kannattavaa. Nuoren metsän kunnostuksessa, tai lyhyemmin nmk, suoritetaan ensimmäisenä ennakkoraivaus, jossa poistetaan pieni alle 4 cm kantoläpimitan puusto. Tämän jälkeen puuston tarpeen mukaan annetaan järeytyä joitain vuosia. Lopuksi suoritetaan koneellinen energiapuuharvennus.

Lannoitus

Metsänkasvatuksen kannattavin investointi saattaa olla lannoitus. Oikeassa kohteessa tuottoprosentiksi saadaan yli 10. Metsän lannoitus jakaantuu kasvatus- ja terveyslannoitukseen. Terveyslannoituksella korjataan puuston ravinnepuutteita, jotka rajoittavat kasvua tai aiheuttavat jopa kasvuhäiriöitä ja terveysongelmia puustolle. Yleisimpiä puutostiloja ovat ongelmat boorin ja kaliumin saannissa. Turvemailla typpi voi olla rajoittava tekijä. Kasvatuslannoituksessa pyritään vauhdittamaan puuston kasvua, vaikka se ei varsinaisista puutoksista kärsisikkään. Kannattavimmillaan kasvatuslannoitus on varttuneissa kasvatusmetsissä, eli keski-ikäisissä metsissä, jossa tukkipuun muodostus on nopeaa. Ennen lannoitusta pitää huolehtia rästissä olevat hoitotyöt ja harvennukset kuntoon. Lannoitustarpeen määrittäminen on ammattilaisen työtä ja tapahtuu kasvuympäristöä tarkkailemalla ja neulasnäyteanalyysillä.